Vuosipäivä tehdystä abdominoplastiasta, ja lähetän ISOT kiitokset koko Mansurovin työryhmälle. Haluan samalla jakaa kokemukseni lukijoille.
Hermostuin keväällä 2018 omaan isoon ja roikkuvaan vatsaan ja päätin lähteä kyselemään Furkatilta mitä asialle voisi tehdä. Syinä olikin yllätyksekseni napatyrä ja vatsalihasten erkauma. Leikkaus suunniteltiin ja toteutettiin upean työryhmän kanssa Mansurowin sairaalassa syksyllä 2018.
Muistan miten jännitti nousta hissillä ylös ja tajuta että tilanne on nyt käsillä, hoitaja Outi tsemppasi minua hienosti ja sai oloni tuntemaan turvalliseksi. Furkat suunnitteli alkuun piirroksin vatsaani mitä lähdetään tekemään ja kertoi varsin hyvin mihin tähdätään mutta perusteli hyvin mistä esim vanhan navan jäljen mahdollinen näkyminen voi johtua ja rauhoitteli että sekin saadaan siististi operoitua.
Kokemus varsinaisesta leikkauksesta on nopea, nukahdin ja heräsin.
Herättyäni minulta kyseltiin onko kipuja yms miltä tuntuu, kerroin tuntevani vain paineen tunnetta vatsalla ja se olikin oikea tunne koska leikkauksen lopuksi puetaan tukiasu minkä pitääkin olla napakka. Vietin ensimmäisen yön sairaalassa ja se meni väsyneissä tunnelmissa mutta ilman mitään kipua. Sain vaan maata paikallani, tekemättä mitään, hurjan kivaa:)!
Kotiuduin seuraavana aamuna ja Outi saattoi minut pyörätuolilla autollemme asti, siinä oli toki haastetta kun on kaksi dreeniä mukana kannettavana ja kai niitä koitti vähän varoakin. Kuljin varoen kumarassa ensimmäiset päivät, 1. päivänä nousin kotona vain wc-käynneille, muuten lepoa, sängystä nouseminen oli ainut missä tuntui kipua ja siinä tarvitsee apuna toista henkilöä, niin kuin myös tukiasun hakasten sulkemisessa ja avaamisessa.
Ensimmäiset päivät sain olla vanhempieni luona missä oli kokoajan apuja saatavilla niitä tarvittaessani, lepäilyä se lähinnä oli. Jännittävä hetki oli kun tukiasu piti laskea alas ensimmäistä kertaa, varovin liikkein kaikesta pärjää kyllä. Välillä tukiasu pitää myös pestä joten sen kuivumista odottelin rauhassa maaten, kun ei muutakaan voinut;)
Dreenien kanssa pärjäsimme hienosti, saimme selkeät ohjeet mitä niistä pitää katsoa ja eikä ne häirinneet edes nukkumista millään lailla. Niitten poisto ei kuulu omiin suosikkijuttuihin mutta ammattilaiset nappasivat ne nopeasti pois.
Kokonaisuudessa toipumisesta jäi hyvä vaikutelma, pelkäsin jotain kovempaa kipua mutta lääkkein kaikki oli hallinnassa, suosittelen että apukädet on saatavilla ainakin ensimmäiset kaksi viikkoa, en lähtenyt nousemaan sängystä yhtään ylös ilman apuja ja tästä sain myös Mansurowin väeltä kiitosta – toivuin hyvin ja haava ei päässyt yhtään “rönsyilemään” missään kohtaan vaan siitä tuli erityisen siisti.
Sairaslomilla olin viisi viikkoa ja sen jälkeen rauhallisin liikkein toimistotyössä, suosittelen rauhallisuutta ja maltillisuutta mikäli leikkaukseen olet menossa, siinä on elämän harva tilaisuus kun voi vaan ottaa iisisti 😉
Suosittelen lämmöllä toimenpidettä kaikille sitä tarvitsemalle, olen isosti helpottunut kun ei tarvitse enää piilotella mahaa ja vatsa tuntuu kokonaisuudessa toimivalta kokonaisuudelta. Ja lopputulos on kyllä kaunein mahdollinen, Furkat osaa työnsä hyvin, KIITOS <3!
– Sari
